Hei lukija! Olet lukemassa Muuttolintujen vaeltajajoukkueen, eli tällä hetkellä Pohjoisretrometrokuskien ja Routsenten, yhteistä blogitekstiä Muuttolintujen perinteistä. Lähteenä käytämme eritoten Asio Otus -vartion jäsenten lausumia. Taiteellisen vapauden nimissä emme viittaa lähteisiimme.
Uudet ja vanhat perinteet ovat viime aikoina kiinnostaneet etenkin samoajia ja vaeltajia heidän toiminnassaan. Siksi valitsimmekin kertoa teille selvityksiemme tuloksista (ja samalla suoritamme Lippukunta-rastin). !!!LOPUSSA SUURI PALJASTUS!!!!!
Lippukunnan selkärangan muodostavat sen vartiot, ei siis ihme että monet perinteet ovat myös kehittyneet niiden sisällä. 80- ja 90-luvuillakin eli perinne nimetä ryhmät lintujen nimien mukaan. Joitakin vaeltajaryhmiä on nimetty nimenomaan lintulajien latinankielisten nimien mukaan. Asio Otus kertoo heidän vaeltajasiirtymänsä olleen erityisen mieleenpainuva. Tässä mainitsemattomista syistä johtuen se ei kuitenkaan jäänyt perinteeksi…
Ryhmien sisällä vallitsi myös vahva laulukulttuuri. Vaihdellen ryhmien välillä, laulut ja laulaminen toivat ryhmien jäseniä yhteen. Ryhmien laulut loivat niille omaa identiteettiä, samalla tuoden koko lippukuntaa yhteen musiikin välityksellä.
Kuten nykyvartioista ainakin Metrokuskeilla, Merikotkilla ja Haukoilla, vartioilla on aikaisemminkin ollut tapana kirjoittaa kokousten suunniteltuja ja suunnittelemattomia tapahtumia, tunnelmia sekä kokoukseen osallistujia muistiin vartion omaan päiväkirjaan. Kuvassa Rastaat vartion päiväkirja. Vaikka päiväkirjojen kirjoittaminen voi olla raskasta, suosittelemme sitä nuoremmillekin ryhmille! Palkintona te tai tulevien aikojen Muuttolinnut saavat niiden kautta ikkunan vartionne kokousarkeen (se alkaa ennemmin tai myöhemmin kuitenkin kiinnostaa).
Lippukunnan omilla leireillä ja retkillä on ollut paljon perinteitä, joista osa itse asiassa jatkuu tänäkin päivänä! Aamu aloitetaan tietenkin yhteisellä lipunnostolla, ruokailu puolestaan ruokalaululla. Lauluperinteissäkin on edelleen samoja klassikoita, esimerkiksi “Pikku Aasi laulaa”. Ruokailujen toteutuksesta on aiemmin tehty osa ohjelmaa: “Omassa lapsuudessa vartiolaiset tekivät lippukunnan omalla kesäleirillä omat luonaat ja päivälliset. Se oli hauskaa, kun saatiin johtajilta aineet ja ohjeet, mutta voitiin soveltaa ohjeita omien mieltymysten mukaan (esim. jättää porkkanat pois sopasta ja syödä ne raakana, kun kukaan ei tykännyt keitetystä porkkanasta).” Tähän tarkoitukseen itse rakennettua leirikeittiötä kutsuttiin veturiksi. Mutta leireillä tyypillistä ohjelmaa olivat leiriolympialaiset, vuonna 1990 Sveitsissä partioleirillä opittu Zorro ja vartioiden omien ohjelmanumeroiden varaan perustuvat iltanuotiot. Suosittuja leikkejä olivat mm. tukkihumala (pyöritään kepin ympäri, yritetään juosta määrätty rata), “näytelmät joissa kertoja lukee ja näyttelijät näyttelee sitä mukaa”, erilaiset laululeikit (mm. Please play for me) ja räkäviesti (Suussa kuljetettiin vettä juoksemalla edestakaisin paikasta a paikkaan b) 😀
Lippukunnan toimintaan kuului Asio Otuksen aikaan riihitykset, jotka “taisivat” olla silloin osa partio-ohjelmaa. Muuttolintujen riihitykset ovat olleet säännöllisesti järjestettyjä lippukunnan omia partiotaitokisoja. Riihityksiin osallistuivat kaikki lippukunnan vartiot, jonka lisäksi jotkut ryhmät järjestivtä myös omia partiotaitokisoja, eräs niistä oli nimeltään Kurkun kuristus.
Lippukunta järjesti juhlavaelluksia Pyhätunturin Äkäslompoloon – ehkä joku ryhmä voi selvittää miksi juuri se on valikoitunut juhlavaellusten kohteeksi!
Lippukunta osallistui myös sen ulkopuolisiin tapahtumiin. Partioparaatiin osallistuttiin lähes aina jonkinlaisella kokoonpanolla paikasta huolimatta. Myös nykyäänkin tunnetuihin Hiippariin, Espoon Punaiseen ja EPT:n lentisturnaukseen yritettiin aina osallistua. Ennen Tammea lippukunta teki yhteistyötä Matinkylässä ja sen lähellä sijaitsevien lippukuntien kanssa Lomo-yhteisössä. Yhteistyössä järjestettiin tapaamisia esimerkiksi vaeltaja- ja samoajaikäisille, jotta he pääsisivät tutustumaan toisiin lippukuntiin.
Ihmisen mieli on rajallinen, samoin vaeltajien bloginkirjoitusinto 😀 Sen sijaan kannustamme Sinua lukemaan kololla lippukunnan satavuotishistoriikkia, vanhoja ryhmien päiväkirjoja ja vanhoja Uusrääkkä-lehtiä. Niistä voi löytyä vaikka mitä, vähintäänkin tunnelmaa! Vanhoista tapahtumista inspiroitusessa kannattaa kuitenkin arvioida mahdollisen henkiin herätettävän perinteen soveltuvuutta nykypäivään tai ryhmän mieltymyksiin, ja tarvittaessa muokata sitä paremmaksi 😌
Perinteet ovat oiva aasinsilta tämän tekstin painavimpaan ilmoitukseen… Nimittäin Metrokuskien ja Routsenten yhdistäessä toimintaansa tuli nopeasti selvä tarve vaeltajajoukkueen NIMELLE!!!! Valitsimme kunnioittaa nimeä valitessa demokraattisen metodin lisäksi myös kahta Muuttolinnuissa esiintynyttä käytäntöä nimetä ryhmä (tai joukkue). Ne jätettäköön lukijan tulkittavaksi.
ROUTSENTEN JA METROKUSKIEN MUODOSTAMAN MUUTTOLINTUJEN VAELTAJAJOUKKUEEN NIMI OOOOOON 🥁🥁🥁🥁
ASIO FLAMMEUS
Kiitoksia:
Asio Otuksen jäsenille ahkerasta kysymyksiin vastaamisesta,
Laurille haastateltavien ehdottamisesta ja
Okolle tekstin julkaisemisesta!