23.12. kiitoskalenteri: Sen Mulin tulevan kesäleirin johtaja Piia

Kiitoskalenterimme ensimmäiset viikot olivat pääosin menneistä ja käynnissä olevista pesteistä kiittelyä. Viimeisimmät päivät on olleet kiitoksia lupauksista toimia partiopestissä myös ensi vuonna, sekä niistä isommista saappaista, joihin johtajat astuvat kasvamaan. Tällä tulevaisuuden linjalla jatkamme nyt.

Haluan nostaa esiin sitä, että vastuun ottaminen, vastuuseen lupautuminen on itsessään tärkeä teko. Kun partiolainen ottaa jonkun vastuun -vaikkapa pestin lippukunnassa – hän tekee paljon jo ennen kuin hanskat isketään saveen.

Lupaaminen ja sitoutuminen mahdollistavat suunnitelmat. Kun pestiin on löytynyt tekijä, on vastuulle on löytynyt kantaja, liekille vaalija ja idealle ruokkija ja kehittelijä. Muut voivat taas tehdä muuta, keskittyä omiin pesteihinsä. Lippukunnan johtokolmikko voi siirtyä tekijäihmisten etsimisestä ihmisten kanssa tekemiseen.

Kun jokainen hoitaa oman itsensä kokoisen pestin, ei kellekkään jää isoa vuorta jäsentelemätöntä tekemistä. Pestiin lupautuminen on siis myös omien partiokavereiden palvelemista.

Tämän kiitoksen kohde on Piia, joka jo pari vuotta sitten alkoi kanssani haaveilla lippukunnan pitkästä omasta kesäleiristä jossain tosi kivassa meille uudessa leiripaikassa. Muuttolintujen kesäleirejä oli jonkun aikaa järjestetty aika pienellä johtajistolla tutuissa leiripaikoissa pienillä järjestelyillä ja samalla kaavalla. Se oli toiminut ihan hyvin, ollut kivaa ja antanut johtajistolle aikaa järjestellä lippukunnan muita juttuja.

Mutta partioleirit on partiotoiminnan ydintä ja spessut leirit jää mieliin ikuisesti. Piian kanssa muotoilimme hiljalleen ajatusta miten uudenlainen hieman kunnianhimoisempi Muuttolintujen leiri voisi tapahtua. Se meidän haaveiden paras leiri ikinä.

Ensin vaikutti siltä että kaikilla johtajilla on jo kädet täynnä ja toisaalta seuraavaan kesään oli aina liian lyhyt aika saada mitään erityistä järjestettyä – mutta ajatus muotoutui hiljalleen. Väiski 2020 jälkeen seuraavana vuonna on taas lippukunnan oman leirin vuoro. Siihen oli vielä muutama vuosi aikaa. Laskeskelimme, että Piia voisi toimia haaveidemme leirin johtajana, mikäli hänen pitkäaikaiseen rahastonhoitajan pestiinsä löytyisi seuraaja. Edellisen lippukuntansa ajoilta Piia alkoi muistella ja tsekkailla hänelle tuttua mutta Muuttolinnuille uutta toisen partiopiirin leiripaikkaa. Väiskin jälkeinen kesä vaikutti sopivalta.

Kokouksissa ja retkillä tavatessamme haaveilimme Piian kanssa aina jonkun palan lisää tulevaisuuden leiriimme: millainen haikki, uusia telttoja ja telttakuntien omat rinkkakatokset, telttakunnat laittaisivat osan ruuasta itse, varmaankin jotain vesiohjelmaa…

Sitten tuli 2020: alkuvuodesta koronapandemia, keväällä päätös siirtää Väiski seuraavan vuoden kesälle ja vuoden lopussa näyttää epävarmalta järjestetäänkö 2021 minkään kokoisia partioleirejä. Sinne meni meidän haaveiden leiri?

Ehkä menikin. Mutta ”sen leirin” haaveilu oli ehtinyt melkein huomaamatta näyttää suuntaa monelle muulle asialle. Olimme aloittaneet leirirakentamisharjoittelun ensin retkillä, sitten kesäleirillä. Lippukunnan varastosta löydetyt leiripöydät oli kunnostettu. Trangioita hankittu lisää ja trangiaruuanlaiton harjoittelusta tehty vakiojuttu myös kämppäretkillä. Saatiinpa yksi raha-avustus Ifiltäkin osittain siksi, että osasimme heti sanoa miten käyttäisimme rahat: kesäleiriteltta! Toinen leiriteltta saatiin hankittua adventtikalenterien myyntirahoilla. Johtajat pohtivat jo retkiä suunnitellessa osallistujien omia vastuita retkellä.

Ilman leirihaavetta nämä asiat eivät olisi jäsentyneet niin selkeiksi ja muodostuneet lippukunnan uudeksi entistä paremmaksi toiminnaksi. Kesäleiri antoi konkreettisia tuloksia jo ennen tapahtumistaan!

Ja ei-konkreettisia tuloksia: minä ja Piia saatiin lukemattomat kerrat haaveilla miten tekisimme unelmiemme leirin. Haaveilu jos mikä antaa energiaa, motivaatiota ja hyvää mieltä! En tiedä tapahtuuko juuri tämä Mulin oma erityinen kesäleiri- mutta jo siitä leiristä haaveilu on ollut hyödyllistä, riemastuttavaa ja ilahduttavaa!

Ja tämän haaveilun mahdollisti Piia lupaamalla silloin vuosia sitten, että ”kyllä hän voisi sellaisen leirin johtaa.” Kiitos Piia, tää on ollu mulle ihan parasta partiota!

Piia opastamassa teltanpystytystä Byggis-leirillä 2019